Alkukesä on ollut kostea ja kylmä
Lämpöä on kuitenkin ollut riittävästi siihen, että kasvit ovat kasvatelleet rehevää lehvästöä. Juhannuksen tienoilla alkaa kukinta-aika.
Kurjenpolvet ovat ottaneet varaslähdön kukintaan jo aikaisin kesäkuussa, nyt ne kasvattelevat jo siemenkotiaan. Kun suurilehtinen auringontähti vasta kasvattaa korkeaa kukkavarttaan ovat jalopähkämöt jo avaamassa kukintojaan. Molemmat ovat perinneperennoja, joita on kasvanut talojen pihoilla iät ajat.
Alkukesän runsas kasvu ja kukoistus saavuttaa huipun kesä- ja heinäkuun vaiheen tienoilla
Keskikesällä kukinta jatkuu, mutta myös kaikenlaiset tuholaiset löytävät kasvit ja alkavat lisääntyä. Kasvustossa näkyy käpristyneitä lehtiä ja jopa yhden auringontähden nuput ovat täynnä kirvojen jälkiä. Alkukesä onkin suosinut kirvoja, jotka ovat lisääntyneet voimakkaasti. Mutta ei hätää, kirvojen myötä tulevat myös niiden luontaiset viholliset eli leppäkertut. Kasvustossa onkin nähty jo laumoittain leppäkerttuja, mikä tarkoittaa sitä, että uusi runsas sukupolvi leppäkerttuja on voinut kehittyä, kun toukille on ollut mielin määrin kirvoja popsittavaksi.
Monet istutusten kasveista kasvattelevat tänä kesänä vasta vahvaa juuristoa, jonka turvin ne voivat jatkossa kasvaa suuremmiksi. Esimerkiksi ruoholaukka ja monet laatikoiden saniaisista pääsevät kunnolliseen kasvuun vasta ensi kesänä. Keväällä kukkinut kevätkaihonkukka on kuitenkin ehtinyt rönsyillä jo pitkälle yli laatikon reunan. Vieressä kasvava rantakukka taas kurottaa ylöspäin kukkavanaansa, joka puhkeaa kukkaan myöhemmin kesällä. Kannattaa huomata myös vaatimattomin, mutta mielenkiintoisin kukin kukkiva syyläjuuri.
Tähän aikaan vuodesta kasvit kukoistavat. Niitä voi myös haistella, kuten köynnöstävän tuoksuköynnöskuusaman aromaattisia kukkia tai yrttiteenäkin käytetyn sitruunamelissan pirteää tuoksua, kun lehvästöä heilauttaa kädellä.
Kokonaisuudessaan istutukset ovat lähteneet runsaaseen kasvuun ja ovat jo nyt reheviä, varmasti osin viileän ja sateisen kesän ansiosta.
Kunnioitettavaan korkeuteen yltävän rantakukan juurella kasvaa maahan asti rönsyilevä kevätkaihonkukka. Kevätkaihonkukka tekee aikaisin kesällä pienet siniset kukat, joiden lakastuttua se valloittaa rönsyillään isojakin pinta-aloja.
Oven pielessä violetti jalopähkämö, kestävä vanhanajan perinneperenna, aloittelee kukintaansa. Niiden tuuhea lehdistö peittää ison alan ja pitää näin rikkakasvit loitolla.
Myös tuoksuköynnöskuusama kukkii keltaisilla tuoksuvilla kukilla. Kannattaa tuoksutella! Samassa laatikossa jalopähkämön kanssa kasvuaan on aloittanut myös lyhtykoiso. Vielä vaatimattomalta näyttävä kasvi pääsee oikeuksiinsa myöhemmin syksyllä sen muodostaessa kukintojaan.
Auringontähti valmistautuu kukintaan. Jonkin ajan kuluttua se valloittaa keltaoransseilla, aurinkoa muistuttavilla kukinnoillaan, jotka ovat erityisen houkuttelevia monille perhosille.
Monissa kasveissa kuten rantakukassa ja auringontähdessä näkyy paikoin kirvojen vaivaamia käpristyneitä lehtiä. Samalla paikalle ovat löytäneet kuitenkin myös niiden luontaiset saalistajat; leppäkertut. Etenkin oven vierustan laatikossa on nähty niitä runsaasti, mikä tarkoittaa sitä, että paikalla on aikaisemmin käynyt munimassa leppäkerttuja, joiden seuraava sukupolvi on nyt kuoriutunut. Erityisesti leppäkertun toukat syövät runsaasti kirvoja. Näyttääkin siltä, että niillä on ollut tarjolla runsaat herkkupöydät ja uusi sukupolvi varsin on runsaslukuinen.
Tuoksukurjenpolvet kasvavat laatikossa rehevästi ja useamman viikon kukinnan jälkeen ne tekevät nyt siemenkotia.
Saniainen, kivikkoalvejuuri, näyttää lehtiensä kääntöpuolella olevia itiöpesäkkeitä. Toisin kuin monet muut kasvit, saniaiset eivät kuki eivätkä tuota siemeniä, vaan ne lisääntyvät sienten tapaan itiöiden avulla. Kivikkoalvejuuren itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.
Syyläjuuri kukkii terttumaisin, tumman ruskeanpunaisin kukinnoin.