Dronen avulla otettu ortokuva eli ilmakarttakuva auttaa hahmottamaan pihakokonaisuutta pihasuunnittelun osana

Lumen sulaessa, maan paljastuessa ja valon lisääntyessä pihanomistajan huomio alkaa kiinnittyä niihin kohtiin, joille “pitäisi tehdä jotain”: sisääntulo tuntuu sekavalta, oleskelulle ei ole hyvää paikkaa, pihan käyttö ei tunnu toimivalta. Kokonaisuus voi jopa näyttää siltä, ettei sitä ole koskaan mietitty oikeastaan loppuun asti. Piha alkaa taas näyttäytyä itselle uudella tavalla ja tässä kohtaa moni alkaa pohtia, pitäisikö pihalle tehdä jotain – ja tarvitseeko sitä varten tehdä varsinaista pihasuunnitelmaa? Jos pihan haluaa uudistaa kestävästi, vastaus on usein kyllä. 

Näin pihasuunnittelu muuttaa toiveesi toimivaksi käyttökokonaisuudeksi

On aivan tavallista, että suunnittelu mielletään ylimääräiseksi vaiheeksi tai pelkäksi piirustukseksi ennen toteutusta. Todellisuudessa hyvä pihasuunnittelu on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä luonnos haaveista tai pakollinen paha ennen pihakunnostuksen toteutusta: se ei ole vain kaunis kuva tulevasta pihasta, vaan tapa ymmärtää paikkaa, sovittaa yhteen tarpeita ja resursseja sekä ohjata toteutusta kohti toimivaa toteutusta sekä lopputulosta.

Parhaimmillaan suunnittelu ei siis lisää turhaa välikättä, vaan vähentää hätiköityjä päätöksiä ja haasteita matkan varrella.

Toimiva piha alkaa ymmärryksestä – Mitä sinä pihaltasi aidosti haluat, toivot ja tarvitset?

Pihasuunnittelu ei oikeastaan ala siitä, että valitaan kiveys, terassi tai kasvilista. Se alkaa siitä, että ymmärretään, mitä ollaan tekemässä, kenelle, mihin paikkaan ja millä reunaehdoilla. Toisin sanoen suunnittelu ei ala piirustuksesta vaan paikan ymmärtämisestä.

Hyvässä suunnittelussa kartoitetaan tilaajan tarpeita, käytännön arkea, toiveita, haaveita, resursseja ja rajoja. Samalla on tärkeää tunnistaa myös se, mitä ei haluta. Joillekin piha on ennen kaikkea rauhoittumisen paikka, toisille piha koko perheen toimintaan, kolmansille edustava sisääntulo tai helppohoitoinen kokonaisuus. Usein nämä kaikki täytyy sovittaa yhteen.

Etenkin uudiskohteen piha on kuin tyhjä taulu, joka suunnitteluprosessissa täytetään pihan tarpeiden ja ympäristön ymmärryksellä

Pelkkä asiakkaan toivelista ei kuitenkaan vielä riitä. Suunnittelussa täytyy lukea myös itse paikkaa. Jokainen ympäristö on omanlaisensa. Vesi liikkuu eri tonteilla eri tavoin. Jotkin kohdat lämpenevät keväällä aikaisin, toiset pysyvät pitkään viileinä. Maaperä, korkeuserot, tuulisuus, valo-olosuhteet, olemassa oleva kasvillisuus ja kulkureitit vaikuttavat kaikki siihen, mikä paikassa toimii ja mikä ei.

Juuri tässä suunnittelun arvo alkaa näkyä. Pihaa ei tarkastella irrallisina toiveina, vaan kokonaisuutena, jossa käyttö, ympäristö, resurssit ja toteutustapa vaikuttavat toisiinsa.

Pihasuunnittelu ei ole sisustamista, vaan paikan tulkintaa

Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, jonka haluamme nostaa esiin. Pihasuunnittelu ei ole ulkotilan sisustamista siinä mielessä, että ympäristöön vain asetellaan omia ideoita riippumatta siitä, mihin paikka on luontaisesti taipuvainen.

Ekologisesti ajateltu suunnittelu lähtee päinvastaisesta suunnasta. Siinä pyritään ymmärtämään ympäristön luontaisia ominaisuuksia ja tendenssejä: mihin suuntaan paikkaa kannattaa kehittää sen sijaan, että sitä väkisin taivutetaan johonkin täysin toiseen muotoon.

Istutussuunnittelman tärkein sääntö on oikea kasvi oikeaan paikkaan

Tähän liittyy vanha mutta edelleen erittäin käyttökelpoinen periaate tunnetulta kasvitieteilijältä Pentti Alangolta: oikea kasvi oikeaan paikkaan. Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sisältää paljon. Käytännössä se tarkoittaa, että emme valitse kasvillisuutta vain ulkonäön perusteella, vaan sen perusteella, missä se pystyy toimimaan luontevasti. On eri asia sijoittaa sama laji paahteiseen, kuivaan rinteeseen kuin kosteaan painanteeseen tai varjoisaan reunaan. Jos ympäristön todelliset olosuhteet jätetään huomiotta, lopputulos alkaa vaatia jatkuvaa korjaamista, paikkaamista ja pakottamista.

Kun taas ympäristöä ymmärretään, voidaan suunnitella ratkaisuja, jotka eivät taistele paikkaa vastaan vaan toimivat sen kanssa. Tämä näkyy kasvillisuuden elinvoimassa, hoidon tarpeessa, maiseman uskottavuudessa ja usein myös monimuotoisuudessa.

Ekologinen ymmärrys tuo suunnitteluun syvyyttä

Ekologinen suunnittelu ei tarkoita vain sitä, että valitaan “luonnonmukaisia” kasveja tai tehdään jotain vähän villimmän näköistä. Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että ymmärretään ympäristön elämän suhteita.

Miten vesi liikkuu? Missä kertyy lämpöä? Millaista maata paikalla on? Mitkä lajit menestyvät siellä luontevasti? Mitkä reunat ovat kulutukselle alttiita? Missä ympäristö kestää muutosta ja missä sitä kannattaa tehdä varovaisesti?

Biotooppiymmärrys auttaa tässä paljon. Luonnon kasvupaikoista voidaan oppia, millaiset lajit viihtyvät yhdessä, millaiset rakenteet tukevat toisiaan ja miten kasvillisuus järjestyy eri olosuhteissa. Näitä havaintoja ei tarvitse kopioida suoraan, mutta niitä voidaan soveltaa kaupunkiympäristöihin, pihoihin ja muihin rakennettuihin maisemiin. Näin voidaan luoda ympäristöjä, jotka ovat sekä kauniita että ekologisesti rikkaampia.

Tämän ajattelun hyöty näkyy usein myös pitkässä juoksussa. Kun kasvillisuus on sovitettu paikkaan, kokonaisuus voi olla kestävämpi, monimuotoisempi ja usein myös vähemmän jatkuvaa korjaamista vaativa.

Ohjaamalla sadevedet pihateiden sijasta istutusalueille hulevesiratkaisuilla tulee sadevedestä pihalle resurssi

Pihan ongelmakohta voi olla myös väärin ymmärretty resurssi

Vesi on hyvä esimerkki pihan elementistä, joka usein tulkitaan ongelmaksi, mutta joka todellisuudessa on oikein valjastettuna pihalle kullanarvoinen resurssi.

Moni kokee veden pihassa ongelmana silloin, kun sitä on liikaa väärässä paikassa väärään aikaan: keväällä jossain seisoo vesi, syksyllä maa pehmenee ja kulku vaikeutuu. Ensireaktio on ymmärrettävästi usein se, että vesi pitäisi saada pois mahdollisimman nopeasti. Sama vesi voi kuitenkin olla toisessa tilanteessa myös resurssi.

Suomessa kuivat jaksot ja sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet. Silloin voi olla perusteltua pohtia, pitäisikö vedelle etsiä myös pidättämisen, ohjaamisen ja hyödyntämisen tapoja sen sijaan, että kaikki pyritään johtamaan pois. Tämä voi tukea kasvillisuutta, vähentää kastelutarvetta ja samalla lisätä maiseman toimivuutta sekä monimuotoisuutta.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki märkyys olisi hyvä asia. Se tarkoittaa sitä, että suunnittelun tehtävä on ymmärtää ilmiötä tarkemmin kuin vain ongelman poistamisen näkökulmasta.

Pihasuunnitelma on myös yhteinen työväline

Pihasuunnittelusta puhutaan usein luovuuden ja visuaalisuuden kautta, mutta sillä on myös selvästi tekninen rooli. Suunnitelma toimii kommunikaation välineenä asiakkaan, suunnittelijan, rakentajan/urakoitsijan ja myöhemmin myös hoidon välillä.

Kun suunnitelma on riittävän selkeä, sen avulla voidaan keskustella samasta asiasta yhteisellä kielellä: Mitä tavoitellaan? Mihin kohtaan mikäkin toiminto tulee? Kuinka laajasta alueesta puhutaan? Millaisia ratkaisuja harkitaan? Mitkä asiat ovat olennaisia ja mitkä joustavia?

Riippuen suunnitelman tasosta se voi toimia myös laskennan, toteutuksen, tarjousten ja sopimusten välineenä. Mittakaava, pinta-alat, materiaalit, rajaukset ja yksityiskohdat eivät ole silloin vain piirroksen sisältöä, vaan käytännön työkaluja.

Tässä mielessä suunnitelma ei ole vain visio tulevasta, vaan tapa tehdä tavoitteesta ymmärrettävä ja toteutettava.

Pihasuunnitelman tasolla on merkitystä

Kaikki kohteet eivät tarvitse samanlaista suunnittelua, eivätkä kaikki pihat tarvitse samanlaista suunnittelun tasoa.

1. Joissakin kohteissa riittää luonnostason hahmottelu: minne kulku kannattaa ohjata, mihin oleskelu sijoittuu, miten kasvillisuuden perusrunkoa voisi kehittää.
2. Toisissa kohteissa tarvitaan yleissuunnitelmaa, jossa kokonaisuuden rakenne selkiytyy tarkemmin.
3. Joissakin taas tarvitaan toteutussuunnittelua ja detaljeja, jotta rakentaminen voidaan tehdä täsmällisesti ja hallitusti.

Se, mitä tarvitaan, riippuu projektin luonteesta. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi kohteen koko, tekninen vaativuus, budjetti, aikataulu, rakentamisen haastavuus ja se, kuinka tarkasti toteutusta täytyy ohjata.

Liian tarkka suunnitelma voi joskus kaventaa hyvää toteutusta

Työmaalla todellisuus ei aina käyttäydy niin kuin paperilla oli kuviteltu, minkä vuoksi liian jäykkä suunnitelma ei aina välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu. Kaivaessa voi tulla vastaan kallio, suuri kivi, vanha rakenne tai jokin muu yllätys, jota ei lähtötietojen perusteella voinut varmasti tietää. Silloin herää kysymys: onko suunnitelma rakennettu niin, että se sallii järkevän reagoinnin todellisuuteen?

Joissakin tilanteissa hyvin tarkka toteutussuunnitelma on välttämätön. Toisissa kohteissa liian lukittu ratkaisu voi tehdä toteutuksesta tarpeettoman jäykkää. Kun jokaisesta poikkeamasta täytyy tehdä erillinen muutossopimus, työmaalla syntyvä hyvä käytännön ratkaisu voi muuttua hankalaksi prosessiksi.

Siksi suunnittelun tarkkuuden pitää vastata kohteen todellista tarvetta. Suunnittelussa tarkkuus ei ole itseisarvo mutta tarkoituksenmukaisuus on.

Hyvä suunnitelma ei siis ole aina maksimaalisen tiukka, vaan riittävän tarkka ohjaamaan oikeaan suuntaan ja samalla laadittu riittävällä tasolla tunnistamaan, missä kohtaa toteutus tarvitsee joustoa.

Suunnittelu on vuoropuhelua, ei yksisuuntainen vastaus

Vaikka suunnittelija tuo mukanaan analyysin, kokemuksen ja ammattitaidon, hän ei yksin tunne paikkaa samalla tavalla kuin se ihminen, joka siellä elää. Pihan omistaja tietää usein asioita, joita kartasta tai yhdellä käynnillä ei voi nähdä: mihin kertyy lumi, missä tuuli käy ikävästi, mistä kuljetaan ohi joka päivä, missä on mukava istua ilta-auringossa ja mikä alue jää jatkuvasti käyttämättä.

Siksi hyvä suunnitteluprosessi on dialogia. Suunnittelija lukee paikkaa ammattinsa kautta, asiakas tuo mukaan oman arkensa, kokemuksensa ja toiveensa. Vasta näiden kohtaamisesta syntyy kokonaisuus, joka ei ole vain esteettinen tai teknisesti toimiva, vaan aidosti omalle paikalleen sopiva.

Tämä on myös syy siihen, miksi suunnitelmaa ei kannata ajatella vain lopputuloksena. Itse prosessi on jo osa arvoa. Sen aikana ympäristö avautuu usein sekä asiakkaalle että suunnittelijalle uudella tavalla.

Vähähoitoinen ei ole sama asia kuin helppohoitoinen

Valtaosa ihmisistä toivoo pihalleen helppohoitoisuutta, millä he oikeastaan tarkoittavat mahdollisimman vähäistä halua hoitaa pihaa. On hyvä oivaltaa, että helppohoitoinen ei ole aivan sama asia kuin vähähoitoinen.

Nurmikko on hyvä esimerkki helppohoitoisesta mutta ei välttämättä vähähoitoisesta ratkaisusta. Sen hoitaminen on yksinkertaista: tarvitsee osata käyttää ruohonleikkuria. Mutta hoitoa täytyy tehdä paljon ja säännöllisesti.

Monimuotoinen perenna- tai niittymäinen istutus taas voi olla pitkällä aikavälillä vähemmän jatkuvaa hoitoa vaativa, eli vähähoitoinen, mutta se ei ole samalla tavalla yksinkertainen, eli helppohoitoinen. Sen hoito vaatii jonkun verran ymmärrystä siitä, mitä lajeja alueella kasvaa, missä suhteessa niiden toivotaan esiintyvän, mikä laji valtaa liikaa tilaa, mitä kannattaa leikata ja milloin jne. Hoidon määrä voi siis vähentyä, mutta hoidon laadulta vaaditaan enemmän.

Tämä on tärkeä asia myös kertoa rehellisesti asiakkaalle: ekologinen ja monimuotoinen piha ei ole yhtä kuin hoitovapaa piha. Se voi kuitenkin olla kestävämpi, kiinnostavampi ja monessa tapauksessa vähemmän mekaanista toistoa vaativa kuin ympäristö, jota pidetään jatkuvasti keinotekoisesti yhdessä muodossa.

Pihasuunnitelma ei ole lopullinen totuus vaan harkittu ehdotus

Yksi yleinen väärinkäsitys on se, että hyvä pihasuunnitelma ratkaisisi pihan kaikki ongelmat lopullisesti. Todellisuudessa suunnitelma on kuitenkin aina parhaaseen saatavilla olevaan tietoon perustuva ehdotus. Se voi olla erinomainen, mutta se ei silti ole kaikkitietävä ennustus.

Siksi suunnitteluun pitäisi kuulua myös ajatus arvioinnista:

• Toimiko ratkaisu käytännössä?
• Käyttäytyikö paikka niin kuin oletettiin?
• Tukeeko toteutus sitä elämää, jota pihassa oikeasti eletään nyt ja ajan myötä?
• Tarvitaanko johonkin kohtaan korjausliike?

Parhaimmillaan suunnitelma onkin päivittyvä työväline. Sen avulla voidaan verrata tavoitetta toteutuneeseen, tehdä havaintoja ympäristöstä ja tarkentaa ratkaisuja ajan mittaan. Tämä on erityisen tärkeää elävissä ympäristöissä, joissa kasvu, vuodenaikaisuus, sää ja käyttö muovaavat kokonaisuutta jatkuvasti.

Kun hyvään pihasuunnittelmaan panostaa, saa pihan toimivasta ja kauniista lopputuloksesta iloa ja nautintoa vuosikausiksi eteenpäin

Mitä lisäarvoa pihasuunnittelu siis oikeasti tuo?

Yksinkertaistettuna hyvä pihasuunnittelu tuo lisäarvoa ainakin neljällä tavalla:

1. Hyvä pihasuunnittelma auttaa ymmärtämään paikkaa. Ilman tätä monet ratkaisut jäävät pintapuolisiksi.
2. Hyvä pihasuunnittelma auttaa tekemään parempia päätöksiä. Kun tarpeet, resurssit, käyttö, ympäristötekijät ja tavoitteet on kartoitettu, valinnat eivät perustu pelkkään arvailuun.
3. Hyvä pihasuunnittelma auttaa sovittamaan yhteen ekologisen toimivuuden, esteettisyyden ja käytännöllisyyden. Kun ympäristön luontaisia ominaisuuksia kunnioitetaan, voidaan usein saada aikaan ratkaisuja, jotka ovat samalla monimuotoisia, kestäviä ja tarkoituksenmukaisia.
4. Hyvä pihasuunnittelma antaa yhteisen työvälineen toteutukseen. Suunnitelman avulla tiedetään paremmin, mitä ollaan tekemässä, miksi sitä tehdään ja mihin kokonaisuuteen yksittäiset ratkaisut liittyvät.

Siksi pihasuunnittelu ei ole pelkkä piirustus taikka pelkkä myytävä lisäpalvelu. Se on tapa lukea paikkaa, tehdä harkittuja valintoja ja rakentaa piha, joka palvelee sekä ympäristöään että käyttäjiään mahdollisimman hyvin.

Ja juuri siksi se kannattaa nähdä investointina ymmärrykseen, ei vain paperiin.